Toimintakyky +1 Kohtuullinen

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu -1 Haluton

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +1 Erittäin vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Yhteispisteiksi tuli 138 pistettä eli nyt on Misty hyväksytysti luonnetestattu

Itsellä jännitti ihan hirveesti koko päivän kun testi oli vasta iltapäivällä. En tiedä vaikutti se mitenkään Mistyyn vai onnistuinko ees vähän peittelemään sitä, mutta ainakin neiti meni iloisesti osa-alueesta toiseen häntä pystyssä. Leikittämisessä riitti tuomarin leikitys, eli Mistyhän vaan innostu entisestään. Otteesta tuomari sanoi, että olihan se vähän hento eli kapula pyöri kulmahampaitten takana.

Kelkalle mennessä Misty olis halunnut osallistua kelkan vetämiseen, mutta kun huomio kiinnitettiin oikeaan suuntaan niin alkoihan se Mistyäkin kiinnostaa. Sitä piti komentaa oikein kunnolla ja muutamat melko voimakkaat väästöliikkeet teki. Kun kelkka oli pysähtynyt, Misty varovasti alko tulla lähemmäs ja kiersi kelkan toiselle puolelle ennenku mun tarvi mennä kyykkyyn. Siinä sitten yhdessä molemmilta puolilta käytiin vähän hihoja katsomassa ennenkun käytiin mutka kävelemässä siellä, mistä kelkka tuli. Takaisin tullessa Misty lähinna katseli, että mitä sitten tehdään.

Hyökkäyksessä Misty kyllä haukkui hyökkääjälle, mutta siirty pikku hiljaa takavasemmalle. Siinä vaiheessa kun hyökkääjä-tuomari tuli ihan lähelle, heitti Misty ihan maihin. Tästä huolimatta lähti tämän tuomarin kanssa pois päin minusta vaikkakin piti vetää välillä mua kohti. Tuomarin kanssa kun olivat vähän aikaa jutelleet ja istuskelleet niin sain luvan kutsua Mistyn luokse ja Misty päätti mennä mun vieressä seisoneen toisen tuomarin luo ensin. Vissiin jäi mieleen, että se oli se kiva täti joka leikki puukapulalla neidin kans.

Seuraavaksi olleet haalari ja tynnyri tehtiin nopeesti peräkkäin. Haalarin kohdalta käännyttiin nopeesti lähtöpaikkaa kohti ja Mistyllä tuli ihan selvästi vähän viiveellä se ajatus, että siellä tapahtu jotain. Takasin tullessa Misty vähän katso, että tuossa tapahtui jotain, mutta ei mitenkään ihmeemmin reagoinut, joten jatkettiin suoraan tynnyrille. Sitäkin Misty tietty väisti, mutta takaisin tullessa melko nopeesti ja helposti kävi haistelemassa vähän tynnyriä, että mikähän se oli.

Pimeässä huoneessa Misty jäi ensin pyörimään sinne ovelle eikä oikein siitä lähtenyt mihinkään. Muutaman kerran kun olin kuiskannut Mistyä nimeltä, uskalsi Misty lähteä tulemaan sinne perälle ja alkoi nenä pystyssä etsimään minua. Vähän oli ongelmia tarkennuksessa, mutta löytyi kuitenki. Tästä nuo tuomarit sanoi, että selvästi oli vielä siinä vaiheessa toimintakykyä, että pystyi nenän avulla alkaa etsimään.

Seinässä yksin kiinnioleminen oli Mistylle varmaan kaikista ikävin. Minähän en nähnyt, mitä Misty teki, mutta kommenttien ja videon jälkeen näin, että Misty yritti ihan tosissaan päästä pois kun sitä kohti tultiin uhkaavasti, ja tuomari heitti kepin menemään jotain 3-4 metriä ennen Mistyä ja tuli sitten ystävällisesti kohti.

Laukaukset oli sitten viimenen ja siinä meinas uudestaan oma jännitys nousta. Misty ei mitenkään hirveästi reagoinut ensimmäiseen laukaukseen, katseli mua ja Tipen suuntaan, mutta ei mitenkään hermostuneelta vaikuttanut. Toisenkin laukauksen jälkeen taas vähän katseli mua ja muutenkin ympärille, ja kun tuomarit antoi merkin, että loppui niin Misty alotti taas hännänheilutukset kun kehuin sitä hirmusesti.

Tuomarien arviota odotellessa Misty vaikutti toki väsyneeltä ja vähän normaalia enemmän läähätteli, mutta mitään kiirettä ei ollut pois päästä, ja kun sopivasti vähän rapsutteli niin neiti alkoi selällään rellottelemaan. Tuomarit oli edelleen yhtä mukavia kun tulivat sitä arviota antamaan. Testin jälkeen Misty on saanut kaikessa rauhassa nukkua tässä kotosalla, ja sitä se on kyllä tehnyt. Oli kyllä todella mielenkiintonen kokemus ja onneksi uskaltauduin Mistyn viemään testiin.

Jos nyt vähän yrittäs noista Mistyn treenailuista muistaa kirjotella. Treenipäiväkirjaa oon yrittänyt nyt säännöllisesti pitää, mutta siellä on sen verran juttua ettei millään tänne kaikkea jaksa kirjottaa Talvella oltiin Mistyn kans tosiaan ALO-AVO-ryhmässä, ja varsinkin aluks tuntui, että ihan väärässä ryhmässä ollaan, mutta kun oman tason mukaan teki niin hyvinhän tuo talvi meni. Kouluttajatkin otti hyvin huomioon meidän tason, mutta ei kuitenkaan liian helpolla päästäneet. Kesäksi nyt päästiin kisoihin tähtäävien ryhmään, missä kyllä kans on hyvin eritasoisia koirakoita. Talven aikana saatiin tosi hyviä vinkkejä palkkauksen suhteen ja huomasi, että tosissaan alkaa etenemään pitkään vaivanneet liikkeet. Paikallaolokin on rauhottunut niin, että ns. kisapituisia paikallaoloja on pystynyt ottamaan ilman välipalkkauksia. Omat treenailut ollaan yritetty pitää lyhkäsinä, ja sitten ohjatuissa ollaan yritetty keskittyä niihin vähän ongelmakohtiin.

Treeni-into nousi kovasti kun melko yhtäkkiä keksin kesäkuussa, että jos sittenki menis Mistyn kanssa oman seuran epävirallisiin kokeilemaan mölliluokkaa. Jännityshän siitä iski ja hyvä, etten perunu koko hommaa, mutta luonto ei antanu periks Tokotuloksiin kirjasin tuloksen jo sillon joskus aiemmin, mutta tosiaan pisteitä saatiin 114,5/120 ja 1. sijoitus mölliluokassa. Misty toimi kuin unelma ja oli innoissaan niin, että ei kuitenkaan häseltämiseksi mennyt homma. Luoksepäästävyys 10, eli Misty malttoi mielensä ja hyvin pysyi takapuoli maassa. Paikallaolo oli 1min ja matka sai olla 2m->. Misty pysyi hyvin koko ajan, mutta päähän sillä toki pyöri, joten tuosta saatiin 9,5 pienestä levottomuudesta ja vähän hitaasta maahanmenosta. Seuraaminen hihnassa ja luoksetulo meni nappiin eli niistä 10. Liikkeestä maahanmenossa tapahtui ajatuskatkos Mistyllä niin siitä saatiin 8 varastamisen takia. Eli sen jälkeen kun olin sanonut "valmis" Misty pyörähti seisomaan mun eteen ja katso ihmeissään, että mitä nyt tapahtukaan. Liike otettiin alusta ja se meni nappiin. Kokonaisvaikutuksesta vielä tuli 10 ja tuomari sanoi, että tosi iloisen näköistä touhua ja huomaa, että koiraa tykkää yhdessä tekemisestä. Lisäs vielä siihen, että jos loputkin ALO:n liikkeet on yhtä hyvällä mallilla niin virallisiin vaan

Tuon jälkeen treeni-into vaan nousi ja tavoitteeksi laitettiin virallisiin meno tämän vuoden puolella kunhan paikallaoloa saa vielä varmemmaksi. Toinen seuracup (oman seuran epävirallinen koe) oli vielä suunnitelmissa, että siellä osallistuttaisiin ALO-luokkaan, mutta sitä pitää nyt katsoo, että onnistuuko, koska nyt on levossa oltava kun Misty vähän loukkasi etutassunsa. Parempi saada nyt tassu kuntoon, ja sitten katsoa suunnitelmia tarkemmin.

Nyt yritän taas aktivoutua tämän blogin päivityksessä vaikka kuin tuntuu, ettei ehtisi. Viime päivityksestä on niin hirveästi aikaa, että mitenkään ei voi muistaa kaikkea touhuttua. Mistyn kanssa ollaan jatkettu treenailuja, tokoa pääasiassa, ja Misty on karvaa kasvattanut. Nemo on kasvanut edellisestä kirjotuksesta jo ihan ns. miehen mittoihin, eli iso poika siitä on tullut. Nemokin on jatkanut treenailuja Tipen kanssa, ja hyvin lupaava tuo poitsu kyllä on. Keskenään hölmöläiset kisuavat ja touhuavat, mutta nyt kesähelteillä huomaa kyllä, että ei niin paljo jaksa riehua. Pitkään aikaan ei ole tullut ollenkaan edes mietittyä koirien keskinäisiä välejä, mistä voi varmaan päätellä, että tasaista eloa on. Nemo kun on tosissaan alkanu huomaamaan tyttöjen hajut niin Mistyäkin haistelee hyvin innossaan eikä Misty siitä jaksa turista niinkun yleensä uroksille turisee. Misty on kyllä tasoittunut selvästi steriloinnin jälkeen. Onhan sillä toki edelleen ne muutamat möröt (ukkonen, kova sade minkä yhdistää vissiin tuohon ukkoseen, ilotulitteet), mutta muuten ei enää turhia hötkyile.

Muutamia koiranhoitokeikkoja ollaan tehty koko porukalla. Viime talvena käytiin yksi yö hoitamassa mun veljen ja avovaimonsa valkkari-Tyyneä, ja koirat tuli oikein hyvin toimeen keskenään. Nyt toukokuussa oltiin sitten viikko hoitamassa Tyyneä, ja koko viikko meni kaikin puolin oikein mukavasti. Koirat saivat päivittäin juosta pihalla rallia sen mitä kuumuudelta jaksoivat ja uskalsi niiden antaa juosta. Sisällä ollessa kaikki ottivat omat paikkansa ja ottivat rennosti, ja yötkin nukuttiin koko porukka samassa tilassa oikein hyvin. Onneksi Tyyne ehti tehdä juoksun hyvissä ajoin ennen tuota niin ei ollut Nemollekaan ihan hirvee koettelemus. Mun vanhempien beagle-Risse oli tässä kesän alussa yhden viikonlopun hoidossa meillä, mutta Rissen kanssa koirat on ollut niin paljon, että siinä suhteessa ei ollut epäilystäkään, että ongelmia tulisi. Risse vaan meinas olla vähän mökötyslinjalla kun ei saanut sänkyyn tulla nukkumaan..

Treenihommista ja muista erikoisemmista kirjottelen ihan omien otsikoitten alle niin saa vähän paremmin jäsenneltyä asiat. Alla vielä kuva toukokuun hoitokeikalta koko laumasta.

Muuten on taas varsinkin nyt loppukesästä tullut uusi into tuohon treenaamiseen kun on alkanut edistystä taas tapahtua. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on alkaneet toimia alustan avulla ja nyt sitten olen pikku hiljaa alkanut siirtymään molemmissa Mistyn edestä sivulle. Näitten liikkeitten kanssa olen tehnyt nyt niin, että jokusen viikon keskittynyt toiseen ja sitten vaihtanut toiseen ihan vaan siks, että ei mene sitten arpomiseksi. Seuraamisen käännöksiä ollaan kans yritetty aktiivisesti treenata, ja pikku hiljaa Mistyltäki on löytyny se takapää Paikallaan käännöksissä Misty jo hienosti heittää takapäätä, mutta seuraamisen yhteydessä ei vielä ihan niin hyvin toimi. Kesällä ilmeni seuraamisessa ihmeellistä seilaamista eli Misty pidemmässä seuraamisessa ns. suoristi itsensä vähäks aikaa ja sitten taas siirty seuraamaan ns. oikein. Toisen kouluttajan (Ellin) kanssa sitä pähkäiltiin ja loppujen lopuks Elli tuli siihen päätelmään, että Mistyllä ois mahd. joku jumi selässä, koska Misty kuitenki itse korjas sen asennon ja palkkauksen tai muun suhteen Elli ei löytänyt korjattavaa. Jonkun aikaa sitten yritin välttää seuraamista ja hieroskelin Mistyä, että sais selkä vetreytyä. Nyt sitten seuraaminen on taas palannut silleen hyvälle mallille eli tuota takapään seilaamista ei juurikaan ole Loppusyksystä meillä oli treenejä vetämässä meidän talvikauden toinen kouluttaja (Susa), ja kun Mistyn kanssa tuota seuraamista näytettiin niin kuulemma näyttää tosi hyvältä kontaktin ja paikan suhteen. Luoksetulossa ollaan pidetty taukoa eli ollaan vahvistettu sitä paikallaan istumista ja varsinkin sitä, että Misty kans jää istumaan heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien. Luoksetulossa kun ei muuta ongelmaa ainakaan tällä hetkellä ole ja kun sitä loppuasentoa voin vahvistaa ihan lyhyellä matkallakin, niin siks ollaan keskitytty paikalla istumiseen. On myös sen agin kannalta hyvä tuota vahvistaa..

Maanantaisin tuolla Linnanmaalla pidetyissä bouvier-tokoiluissa ollaan sitten itsekseen pyritty vahvistamaan näitä liikkeitä ja varsinki noihin liikkeestä-liikkeisiin oon yrittänyt saada sitä tarkkuutta ja säpäkkyyttä eli, että Misty kans tekee sen liikkeen heti käskyn jälkeen. Siellä ollaan tehty myös paljon luoksepäästävyyksiä ja paikallaoloa oon Mistyn kans tehnyt ainakin jokusen kerran joka viikko. Kontakiharjotuksia ollaan myös tehty porukalla, ja varsinkin viime aikoina siihen on tullut Mistylle lisää haastetta kun mukaan on tullu Mistyn hyvä kaveri Bisse-dalmis. Hyvää häiriötreeniä kun siellä on joku sellanen koira, jonka kanssa Misty on tottunu touhuamaan pennusta asti

Talvikauden osalta suunnitelmat on nyt sellaset, että OKK:lla jatketaan tokoiluja ALO-AVO-ryhmässä (epäilen kovasti, että meidät on väärään ryhmään laitettu...) ja varmaankin jatketaan Linnanmaalla tokoiluja toistaseks. Pitää sitten kylmien ilmojen tullessa katsoo, että pystyykkö siellä tokoileen.

t taas aikaa niin paljon edellisistä kirjotuksista, että ihan turha yrittää muistaa kaikkee mitä tässä välillä on tehty. Pitää tehdä vaan sellanen yleiskatsaus Eli kesäksi päästiin Mistyn kanssa OKK:n mölliryhmään viimein ja vihdoin. Treenejä meillä oli melkeinpä koko kesän lukuunottamatta muutamia satunnaisia kertoja, jotka jäi välistä kouluttajan kisaviikonloppujen vuoksi. Kouluttaja oli kyllä oikein mukava ja ymmärsi hyvin myös tuommosta astetta vilkkaampaa otusta. Tosi hyviä neuvoja saatiin läpi kesän ja viimeisissä kesäkauden treeneissä saatiin palautetta, että hyvin on eteenpäin menty ja potentiaalia on kunhan ohjaaja muistaa ohjata oikealla tavalla

Treeneissä tehtiin suunnilleen joka toinen kerta muutaman esteen ohjauskuvioita ja joka toinen kerta useemman esteen rataa, jossa sitten piti soveltaa noita ohjauksia. Kontaktiesteitä otettiin joko itsekseen tai kouluttajan avustamana sopivissa väleissä. Mistyn kanssa kaikki kontaktit otetaan vielä toistaiseksi hihnassa, koska vauhtia on vaikka muille jakaa, joten hihnalla vahvistetaan kontaktille pysähtymistä. Yksin kun oon noita kontakteja ottanut, niin heti huomaa, että Mistyllä meinaa peppu "tipahtaa" siitä kontaktilta eli pitää yrittää saada joku toinen aina sinne hihnan päähän. Kouluttaja-Katilta saatiin palautetta, että selvästi Misty alkaa himmaileen vauhtia ennen kontaktia, mutta varman päälle otetaan varmaan vielä pitkän aikaa hihnassa nuo. Keinun kanssa Mistyllä vaihtelee tuo meneminen. Toisena päivänä sillä ei ollut mitään vaikutusta, että keinu laski melkein kokonaan ilman hiljentämistä, ja sitten taas toisena päivänä meni herne nenään kun keinu laski...

Kepit alkaa olemaan yksittäisenä esteenä melko mukavalla mallilla. Ns. vaikeammalta puolelta vielä vaatii vähän enemmän avustusta, mutta helpommalta puolelta (Misty mun vasemmalla puolella) Misty pujottelee kepit ilman käsiapuja. Välillä vaan jos intoa on liikaa, niin se eka väli ei oikein meinaa löytyä... Itsekseen kävin viime viikolla treenamassa, ja kokeilin ensimmäisen kerran hypyn kautta keppejä (helpommalta puolelta pelkästään), ja jos olin hyvin ohjaamassa keppien alun niin Misty tuli hienosti tuon Hihnan kanssa en ole keppejä oikein enää ottanut vaikeemmalta puoleltakaan, koska jos se hihna jarraa johonkin niin neitihän vetäsee herneen nenään

Suuren suuri ongelma tässä agissa on tällä hetkellä paikallaolo eli odottaminen siellä esteen takana. Kesän ajan on menty niin, että Kati on lähdössä pitänyt Mistyn hihnasta, ja itsekseen ihan yksittäisellä esteellä ollaan sitä paikallaoloa treenattu. Vielä ollaan hyvin kaukana siitä, että Misty siellä pysyis, mutta ehkä aavistus on menty eteenpäin. Niinkun esim. tuon keppitreenin yhteydessä Misty pysyi oottamassa hypyn takana kun itse menin ottaan vastaan keppien alun kohdille. Misty tosiaan kiihtyy jo siitä kentälle pääsystä niin älyttömästi, että sillä menee ihan häseltämiseksi varsinkin alku. Alkukesästä Misty napsi melko paljon käsiä, mutta vesipullon kanssa sitä on saatu vähemmäksi. Edelleen Misty komentaa haukkumalla ihan hirveesti jos ei tehdä mitään... Alkukesästä Misty ei myöskään juuri irronnut esteille vaan jokaisen esteen jälkeen tuli käsiin napsimaan, että mitä sitten, mutta nyt loppukesästä alkoi näkyä parannusta tuohon ja viimeisimmissä treeneissä Misty oikein yllätti sillä, että ei tullut käsille ja hakeutui paremmin esteille. Toki varmasti vaikuttaa myös se, että itse sai myös tuota käskyttämiskoulutusta kesällä eli että ne käskyt tulis tarpeeks ajoissa niin koira tietäis paremmin mitä seuraavaksi pitää tehdä. Itsehän sitä ei sillä tavalla huomannut, mutta Kati sanoi, että selvästi Mistyllä väheni just se käsissä napsiminen kun käskyt tuli ajoissa.

Talveksi päästiin myös jatkamaan OKK:lle mölliryhmään, ja innolla jo odotellaan treenien alkua. Kun vaan sais sitä paikallaoloa varmemmaksi niin helpottas ees yks osa

On se kiireistä tämä elämä kahden koiran kans kun ei ehdi kuulumisia kirjottelemaan... Nemo on tosiaan kotiutunut oikein hyvin ja Mistyn kanssa leikkivät jo hyvinkin paljon. Misty on hyväksynyt Nemon paremmin kuin hyvin, ja nykyään voivat jo ihan lähekkäin nukkua. Edelleenkin Misty pörähtelee jos Nemo yrittää karvoissa roikkua tai tulla ottamaan Mistyn suusta luuta tai lelua, mutta tuollasista Misty nyt saakin sanoa. Misty on oikein alkanut hakemaan Nemoa leikkimään jos on mennyt vähän aikaa etteivät ole keskenään riehuneet. Ulkona irti ollessa Nemo vielä vähän varoo Mistyä kun sitä vauhtia on Mistyllä niin paljon, mutta koko ajan rohkeemmin Nemo menee perässä.

Muutamia koirakavereitakin ollaan käyty jo katsomassa koko porukalla. Ensimmäisenä käytiin katsomassa Risseä, jolla oli just juoksu lopuillaan. Nehän Nemon kanssa leikkivät alkuihmetyksen jälkeen, mutta sitten ilmeisesti Risse oli sitä mieltä, että Nemolla oli toinenkin tarkoitus tulla vierailulle, joten Risse alkoi ihan tosissaan Nemolla tarjoamaan takapäätä. Nemohan oli ihmeissään, että mitä se sellanen leikki oli, ja vähän ajan päästä Nemo väsähti ihan kokonaan ja alkoi nukkumaan. Myös toisessa vierailupaikassa Nemolla iski väsy. Käytiin katsomassa glenni-Lokia, ja siellä koirat saivat yhdessä pihalla pemuta. Aluksi Nemo oli taas hyvin varovainen, mutta nopsasti lähti leikkiin mukaan kun Misty ja Loki alkoivat riehumaan. Lokin omistajat kävi katsomassa Nemoa meillä silloin kun Nemo oli ollut sen viikon kotona, ja nyt meinasivat, että oli poitsu ihan huimasti reipastunut. Kahvittelun ajaksi jätettiin Misty ja Loki portin taakse niin, että Nemo sai rauhottua keittiössä meidän juodessa kahvia. Kahvin jälkeen koirat vielä tovin pemusivat pihalla, jonka jälkeen Misty ja Nemo jatkoi leikkimistä sisällä samalla kun Nemo alkoi taas nukkumaan. Sitten ollaan käyty katsomassa vielä partis-Summasta, joka asustelee tässä ihan lähellä. Sekin reissu meni oikein hyvin, joten sosiaalistaminen myös muihin koiriin on edennyt ilman säikähdyksiä.

Autossa ollaan nyt siirretty Nemo myös takapaksiin Mistyn kanssa, että tottuvat siihen. Misty nyt on vähän pörähdellyt välillä (ne karvat...), mutta muuten mennyt hyvin. Vähän Nemo on välillä piippaillut siellä, mutta ei mitenkään suuremmin. Yksinoloharjoitukset ovat myös menneet eteenpäin eli Nemo ei enää huuda suoraa huutoa kun joutuu portin taakse. Ollaan kuunneltu tuossa käytävässä, että ei Nemo kovin kauaa jaksa edes itkeskellä kun lähdetään pois. Sitä ollaan mietitty, että vaikuttaakohan tuohon yhtään se, että onko Misty kans kotona vai ei... Ainakin Nemo tuntuu ihan samalla lailla itkevän oli Misty kotona tai ei. Mistykään ei taida pahemmin levätä kun ovat täällä kotona. Molemmat koirat nukkuu yleensä hyvin pitkän tovin sen jälkeen kun ollaan tultu kotiin ja alkuhäsläys saatu hoidettua.

Viikko sitten meillä kävi Tipen työkaveri avovaimon ja heidän poikansa kanssa. Poika on nyt vähän päälle vuoden ikäinen, joten saatiin koirille totuttelua pikkulapseen. Molemmat suhtautui kivasti Tomiin eikä Mistykään tosiaan häslännyt niinkuin aikuisten kans. Tomin rattaat oli vierailun ajan tuossa meidän eteisessä, ja niille Nemon piti aina välillä käydä vähän pöhisemässä, mutta meni kuitenkin tutustumaan niihin kun jompi kumpi meistä oli vieressä. Myös Summasen kotona on kaksi lasta, tyttö vajaan 3.5 vuotta ja poika 9kk, jotka on oikeastaan ainoita pikkulapsia, keiden kanssa Misty on ollut tekemisissä. Sielläkin koirat osasivat kivasti olla lasten kanssa kunhan vaan itse katsoo, ettei Mistyn karvoista vedetä.

Mitähän kaikkea sitä vielä on tapahtunut...? Pitäisi yrittää nyt useammin kirjoittaa, mutta yleensä tässä koneella ollessa pitää hoitaa opiskelu- tai yhdistysjuttuja niin ei sitten enää jaksa tätä päivittää. Niin tosiaan Nemon rekkarit tuli viime viikolla, mutta kun yritin laittaa linkkiä Nemon tietoihin tuohon samaan laatikkoon kuin Mistyn tiedot niin eipä se onnistunutkaan... Pitää vissiin tehdä ihan oma laatikko Nemon tiedoille.

Loppuun vielä kuva siitä kuinka suloisia ne voi olla Molemmat sikeässä unessa Nemon nukkuessa silmät auki.

Eli tosiaan Mistyn "pikkuveli" Nemo on kotiutunut. Nemo on rodultaan bouvier ja virallinen nimi on Kotitontun Baavo. Pitää muistaa laittaa linkki myös Nemon tietoihin kunhan Kennelliitossa ovat saaneet rekisteröinnin käsiteltyä...

Sunnuntaina haettiin Nemo kotiin, ja kokovaisuudessaan reissuun meni 14h. Pennut olivat tietty hirveästi kasvaneet siitä viime kerrasta, ja touhua ja säpinää löytyi. Pennut saivat ruoan ja ulkoilivat sopivasti ennen kuin lähdettiin ajelemaan kotiin, niin ei Nemo sitten niin kauaa jaksanut vinkua ja itkeä autossa. Ensimmäiset 15km oli levoton, mutta sitten väsy iski, ja Nemo pötkötteli omalla patjalla vänkärin jalkatilassa. Kotimatkalla pysähdyttiin neljä kertaa pissatuksille,  ja joka kerta saatiin asiat toimitettua. Kyllä hyvin kuuli, että millon pitäis pysähtyä kun Nemo alkoi olemaan levoton ja lopulta huusi oikein kunnolla. Yhdellä pysähdyksellä otettiin Mistykin ulos ja saivat vähän haistella Nemon kanssa, mutta Nemoa toki vielä jännitti noin innokas ja iso kaveri.

Kotona annettiin Nemon ensin tutkailla paikkoja rauhassa niin, että Misty oli portin takana makkarissa. Siinä sitten päästettiin Mistykin tutustumaan pentuun ja katseltiin vähän, että mitä Misty sanoo. Mistyähän ois leikityttänyt, mutta Nemo ei oikein vielä uskaltautunut kovin lähelle. Jonkun ajan päästä Nemo ilmeisesti yritti etsiä maitobaaria kun nousi Mistyn kylkeä vasten. Mistyhän ei tietenkään sitä hyväksynyt ja ärähti, mutta antoi sitten asian olla, kun huomasi, että Nemo lähti hyvin nopeasti kauemmas. Ensimmäisestä yöstä lähtien nukuttiin kaikki makkarissa niin, että portti on kiinni. Yllättävän hyvin meni eli jokusen kerran Nemo piippaili yön aikana, mutta niitä lukuunottamatta oli hyvin rauhallista.

Nyt sitten ollaan totuteltu taas pentuelämään, ja katsottu koirien tutustumista toisiinsa. Misty on jo hyväksynyt Nemon laumaan eikä turhaan pompota pentua. Leluista ja luista Misty on pitänyt vielä melko tarkasti huolta, eli käy kyllä hakemassa omansa pois. Mutta nyt on alkanut Mistykin joustamaan tässä, eli kyllä Nemokin voi jo syödä luita ilman, että neiti kävis aina hakemassa sen pois. Nemo ei myöskään ota noista Mistyn törähdyksistä itseensä vaan vaihtaa sitten luuta tai lelua kun Misty hakee edellisen pois. Nemo on myös yrittänyt jo ottaa Mistyltä jotain, mutta niistä tulee Mistyltä vähän painavampi käsky eikä taas hetkeen Nemo mene ihan Mistyn lähelle. Näihin ei olla millään tavalla puututtu, koska on huomattu, että ei nuo käskytykset Mistyllä kuitenkaan yli mene, ja saa Misty pitää oman asemansa vanhempana laumassa. Nemohan on myös välillä jo yrittänyt härppiä Mistyn karvoja innostuessaan, mutta ainakaan vielä Misty ei sitä hyväksy.

Välillä ovat jo yrittäneet alkaa leikkiä harjoittelemaan yhdessä, mutta vielä Nemolla ei ihan rohkeus siihen riitä. Tänään vetivät narulelua keskenään, mikä väsytti Nemon melko hyvin. Mutta huomasi Nemosta, että kun ei voittanutkaan lelua Mistyltä niin alkoi käymään hermoon, ja sitten Nemon piti alkaa komentamaan Mistyä vähän matkan päästä.

Ulkona ollaan käyty ahkerasti, ja kylläpä sinne asiat tulee melkein poikkeuksetta. Toki sisällekin vahinkoja tulee, mutta ne tulevat paperille tai ainakin ihan paperin lähettyville. Päivällä ei montaa vahinkoa pääse sisälle tulemaan kun Tipe on lomalla niin päivät on kotosalla, mutta sitten yöllä muutamat pissat tulee paperille. Tipe on sen verran sikeä uninen, ettei ole herännyt kuulemma noihin, mutta minä olen huomannut, että Nemolla on selvä kaava. Nemon patja on Tipen puolella sänkyä ja Mistyn patja puolestaan mun puolella. Nemo nukkuu aika lailla omalla paikallaan, mutta yöllä oon herännyt siihen, että Nemo tulee siihen mun puolelle touhuamaan, sitten käy juomassa vettä ja seuraavaksi menee papereille. Öisin Misty ei ole välittänyt noista Nemon touhuista, paitsi jos Nemo sattuu Mistyn karvojen päältä menemään. Silloin Misty on pörähtänyt ja Nemo siirtynyt vähän kauempaa kulkemaan.

Mutta nyt taas ulkoilemaan, joten jatketaas kuulumisten kirjottamista myöhemmin! Muutama kuva vielä Nemosta ja Mistystä

Nemo toisena päivänä kotona

Oon vähän pieni

Molemmat samassa kuvassa

Aika vaan hurahtaa menemään eikä itse meinaa perässä pysyä... Meillä on ollut nyt sitten hyvin aktiivista viime aikoina eikä kyllä millään kaikkea muista. Ensinnäkin käytiin tuossa reilu viikko sitten pidennetty viikonloppu viettämässä Tipen äitiä moikkaamassa Valkealassa. Samalla reissulla käytiin mennessä ja tullessa katsomassa meidän pientä tulokasta. Misty meinas, että oli melkosen rankka reissu kun tosiaan kaks päivää meni melkein autossa, ja Tipen äidillä oli innokas Sulo-havanais, joka sitten ensimmäisen vuorokauden kulki Mistyn perässä ja piipitti... Siellä ollessa käytiin katsastamassa paikallinen koirapuisto sekä lähellä olevalla harjulla käytiin koiria juoksuttamassa.

Pennut oli kerrassaan suloisia ja pentujen emäkin valloitti meidät. Toisella kerralla käytiin pentujen kanssa ulkoilemassa, mutta eihän ne vielä kauaa siellä voineet olla. Nyt sitten odotellaan vielä vajaa kaksi viikkoa, että päästään hakemaan pentu kotiin.

Tuon reissun jälkeen on tuntunut, että koko ajan ollaan johonkin päin juoksemassa. Mistyn kanssa ollaan käyty moikkaamassa partis-Summasta sekä oltiin yökylässä mun veljen ja avovaimonsa luona, missä sitten valkkari-Tyynen kanssa saivat pemuta. Sitten on käyty katsomassa tulevan pennun isoveljeä Haloa, ja käytiinhän me koirapuistotreffeillä tutustumassa ranskis-Untoon. Tänään meille tuli mun vanhempien beagle Risse hoitoon kahdeksi yöksi, mutta hyvin rauhallisesti tytsit on kun Risse vähän mököttää. Tulevana viikonloppuna Risse tulee taas päivähoitoon ja metsätreffejä partismerkeissä on vähän suunnitteilla. Eipähän käy Mistyllä aika pitkäksi.

Joulutauon jälkeen päästiin ensimmäisen kerran treeneihin vasta viime sunnuntaina kun edellisellä viikolla oltiin siellä reissussa. Treenien aiheena oli liikkeestä maahanmeno sekä kontaktitreeniä. Alussa oli normaaliin tapaan paikallaolo ja luoksepäästävyys. Misty oli aivan innoissaan kun huomasi mihin mentiin vaikka väsynyt oli viikonlopun touhuista. Paikallamakuussa ehkä näkyi tuo väsymys, koska Misty pysyi tosi hyvin. Niin siis siihen asti, että meidän vieressä olevan koirakon viereinen koira nousi ja tuli siihen meidän viereisen koiran luokse seisomaan. Tämä koirahan tietenki nousi sieltä ylös, ja siinä pojat sitten vähän pörähtivät toisilleen. Olin jo menossa Mistyn luo varmistamaan, mutta Misty ehti nousta katsomaan tilannetta... Palautin Mistyn takaisin maahan, ja Misty pysyi siellä siihen asti kun vapautin. Harmitti tosi paljon tuo, koska just ennen viereisten koirien juttua Misty laittoi pään maahan etutassujen väliin, mitä se ei ole treeneissä koskaan tehnyt. Ja Misty myös siinä näytti siltä, että hyvinkin olisi voinut pitemmänkin ajan olla paikallaan. Luoksepäästävyys meni hyvin vaikka sen teki meidän ns. apukouluttaja Anneli, josta Misty tykkää ihan älyttömästi. Anneli sitten pyysi, että jos tekisin muille luoksepäästävyyden ja hän pitäisi Mistyä sen aikaa. Kuulemma Misty oli yrittänyt nykiä mun luo aina välillä, mutta sentään pysyi hiljaa. Sitten varsinaiseen liikkeestä maahanmenoon... Mistyn kanssa nopean maahanmenon treenaus on yhtä tyhjän kanssa kun se on väsynyt. Se vaan tapahtuu niin hitaasti silloin ja Misty myös vähän kyselee, että onko pakko ku ei jaksais... Tätä otettiin pienissä ryhmissä, ja meidän "pienryhmä" treenasi itsekseen ja liikkuroituna tätä, koska jokaisella se on periaatteessa siinä vaiheessa. Mutta kun meidän neiti oli väsynyt, niin sehän oli mitä oli kun ei vaan jaksanut. Viimeisellä yrityksellä Misty alkoi tekemään sitä, että kun palasin koiran luo niin sehän ponkas heti perusasentoon, ja todettiin siinä treenikavereiden kanssa, että Mistyn kanssa ei pidä liikaa toistoja ottaa kokonaisena liikkeenä kun alkaa ennakoimaan. Positiivista se, että kun Misty meni maahan (hidastin omaa kävelyä käskyn aikaan) niin pysyi myös siellä eikä hiippaillut perään. Lopussa siinä otettiin itsekseen hyppyä, ja nyt pitää tosissaan kotona treenata sitä, että Misty pysyy stop-käskyllä paikallaan ja mun kärsii kävellä vaikka Mistyn ympäri. Hyppyhän muuten menee hyvin, mutta siinä kun pitäisi jäädä seisomaan esteen taakse, Misty teputtelee tai tulee mua vastaan.

Vaatii näköjään totuttelua ja opettelua tämän vuodatuksen käyttö noiden päivitysten jälkeen... Tuntuu, että kaikki on hukassa, mutta ehkä se tästä taas lähtee sujumaan. Tänne on näköjään hymiöitäkin ilmestynyt.

Näissä mun opiskelujutuissa ei ole juuri edistystä tapahtunut. Kandi on edelleen kirjoittamista vaille valmis eli se ei ole juurikaan edistyny pitkään aikaan. Piti saada viime vuoden puolella pakettiin, mutta kuinkas kävikään. Onneksi enää ei ole kuin kaksi yövuoroa jäljellä tästä joululomituksesta niin tämän jälkeen olisi nyt vähän aikaa tehdä jotain fiksuakin. Gradua varten mittaukset alkaa vasta tässä tammikuun loppupuolella. Valkeala-Kouvola-akselilla mennään käymään, joten siinä nyt menee sellainen vajaa viikko, mutta onneksi nyt ei ole muita suunnitelmia. Menin kylläkin sanomaan pomolle, että voin jatkaa keikkaa, jos on tarvetta, mutta taidan kuitenkin jättää välistä, että edes jossain vaiheessa ehtisi opiskelujuttuja miettiä. Vielä en ole tarkemmin katsonut, että mitä kursseja nyt sitten keväällä käyn kun ei oikein tiedä mihin asti nuo mittaukset gradua varten venyy.

Kutomisesta on nyt tullut kyllä oikein mukavaa ajanvietettä telkkaria katsoessa. Valmistuneita en ole alkanut kuvaamaan tai muutenkaan laskemaan mitä kaikkea on valmistunut, mutta huomaa, että pitää saada uutta suunnitelmaa käsiin kun edellinen alkaa olla lopuillaan. Tällä hetkellä on kaksi projektia puikoilla ja yksi koukulla.