Mikä siinä on, että pitkän aikaa tuntuu, ettei elämässä tapahdu mitään ihmeellistä, mutta sitten alkaa tapahtua ja yhtäkkiä kaikki tulee yhtä aikaa? Mulla tämä suma alkoi siitä kun pääsin erääseen tutkimukseen tutkimusapulaiseksi, ja samalla teen sitten kandin työn siitä. Viime viikolla sitten saatiin puhelu, että meille olisi asunto vapautumassa, että voidaan mennä katsomaan jos ollaan edelleen kiinnostuneita. Asuntoa ei tarvinut juurikaan miettiä kun päästiin katsomaan, ja siihen saadaan avaimet toukokuun puolessa välissä. Perjantaina mulle sitten tarjottiin gradun aihetta yhdestä tutkimuksesta, johon liittyvät mittaukset alkaa heti tämän kandiin liittyvän mittauksen perään...

Kandin homma nyt ei ole vielä kunnolla edennyt, koska mittauslaitteiston epäkunnon takia ollaan jouduttu odottelemaan. Jos nyt ensi viikolla viimein ja vihdoin pääsisi aloittamaan ne mittaukset, koska ne pitäisi olla tehtynä huhtikuun loppuun mennessä. Ajattelin tässä alkaa jo kirjottelemaan miä nyt siitä pystyy vähän etukäteen tekemään, mutta pitää nyt ensin käydä professorin kanssa vielä keskustelemassa aiheesta.

Gradua en ole edes harkinnut vielä, mutta toisaalta tuo tutkimus kuulosti mielenkiintoselta, ja mun olis suht helppo osallistua niiden mittausten tekemiseen, koska mittauslaitteisto on suurimmalta osalta samaa kuin tässä edellisessä tutkimuksessa. Pitää toki meidän laitoksella vielä puhua, että mitä ne siitä sanoo ja kysellä vähän harjottelutukien perään, koska jos tuohon osallistun niin ilman mitään harjottelutukea mun tulot on kesäkuussa pyöreä nolla euroa..

Asuntohommasta oon ihan täpinöissään:D Kerranki voi miettiä vähän sisustamista enemmänkin, koska uudessa asunnossa on tilaa selkeesti enemmän niin sisustaminen ei oo siitä kiinni, että mitä tavaroista saadaan mahtumaan sinne. Onhan tässä vielä aikaa vaikka kuinka paljon sinne, mutta äkkiä tämä kevät tässä menee.

Sitten on vielä se meidän Turkin reissukin sopivasti toukokuun alussa. Se on jo niin kauan aikaa sitten sovittu, että kyllähän me sinne lähdetään. Mulla on tietty jo valmiiks omantunnon tuskia kun pitää Misty jättää hoitoon kun enhän minä oo siitä erossa ollut sen jälkeen kun Misty tuli pentuna. Niinkuin Tipe sanoi, että tuo viikko tulee olemaan mulle paljon vaikeempi tuossa mielessä kuin Mistylle, koska se kuitenkin pääsee tuttuun paikkaan hoitoon:D Toisaalta kun ajattelee, niin onhan tuo loma niin hyvään väliin, että ei paljon paremmin voisi sattua, koska siihen mennessä meillä on ensimmäisen tutkimuksen mittaukset loppuneet, ja toisen tutkimuksen mittaukset alkaa pyörimään siinä sen jälkeen. Sitten heinä-elokuuksi menen taas sairaalalle tuttuun hommaan lisätienestien perässä, joten eipä siinä pahemmin sitten lomailuun jää aikaa.

Että kyllähän tuota säpinää taitaa riittää ihan tarpeeksi tähän loppukeväälle...