Vaikka tässä on vaikka ja mitä välissä touhuttu niin yt tuoreesta muistista pitää Mistyn luonnetesti kirjottaa ns. auki. Eli käytiin Mistyn kanssa SCY Pohjois-Suomen alaosaston järjestämässä luonnetestissä tänään Haukiputaalla, ja tuomareina oli Irene Puputti ja Reijo Hynynen. Pisteet jakautu näin:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu -1 Haluton

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton

Temperamentti +1 Erittäin vilkas

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Yhteispisteiksi tuli 138 pistettä eli nyt on Misty hyväksytysti luonnetestattu

Itsellä jännitti ihan hirveesti koko päivän kun testi oli vasta iltapäivällä. En tiedä vaikutti se mitenkään Mistyyn vai onnistuinko ees vähän peittelemään sitä, mutta ainakin neiti meni iloisesti osa-alueesta toiseen häntä pystyssä. Leikittämisessä riitti tuomarin leikitys, eli Mistyhän vaan innostu entisestään. Otteesta tuomari sanoi, että olihan se vähän hento eli kapula pyöri kulmahampaitten takana.

Kelkalle mennessä Misty olis halunnut osallistua kelkan vetämiseen, mutta kun huomio kiinnitettiin oikeaan suuntaan niin alkoihan se Mistyäkin kiinnostaa. Sitä piti komentaa oikein kunnolla ja muutamat melko voimakkaat väästöliikkeet teki. Kun kelkka oli pysähtynyt, Misty varovasti alko tulla lähemmäs ja kiersi kelkan toiselle puolelle ennenku mun tarvi mennä kyykkyyn. Siinä sitten yhdessä molemmilta puolilta käytiin vähän hihoja katsomassa ennenkun käytiin mutka kävelemässä siellä, mistä kelkka tuli. Takaisin tullessa Misty lähinna katseli, että mitä sitten tehdään.

Hyökkäyksessä Misty kyllä haukkui hyökkääjälle, mutta siirty pikku hiljaa takavasemmalle. Siinä vaiheessa kun hyökkääjä-tuomari tuli ihan lähelle, heitti Misty ihan maihin. Tästä huolimatta lähti tämän tuomarin kanssa pois päin minusta vaikkakin piti vetää välillä mua kohti. Tuomarin kanssa kun olivat vähän aikaa jutelleet ja istuskelleet niin sain luvan kutsua Mistyn luokse ja Misty päätti mennä mun vieressä seisoneen toisen tuomarin luo ensin. Vissiin jäi mieleen, että se oli se kiva täti joka leikki puukapulalla neidin kans.

Seuraavaksi olleet haalari ja tynnyri tehtiin nopeesti peräkkäin. Haalarin kohdalta käännyttiin nopeesti lähtöpaikkaa kohti ja Mistyllä tuli ihan selvästi vähän viiveellä se ajatus, että siellä tapahtu jotain. Takasin tullessa Misty vähän katso, että tuossa tapahtui jotain, mutta ei mitenkään ihmeemmin reagoinut, joten jatkettiin suoraan tynnyrille. Sitäkin Misty tietty väisti, mutta takaisin tullessa melko nopeesti ja helposti kävi haistelemassa vähän tynnyriä, että mikähän se oli.

Pimeässä huoneessa Misty jäi ensin pyörimään sinne ovelle eikä oikein siitä lähtenyt mihinkään. Muutaman kerran kun olin kuiskannut Mistyä nimeltä, uskalsi Misty lähteä tulemaan sinne perälle ja alkoi nenä pystyssä etsimään minua. Vähän oli ongelmia tarkennuksessa, mutta löytyi kuitenki. Tästä nuo tuomarit sanoi, että selvästi oli vielä siinä vaiheessa toimintakykyä, että pystyi nenän avulla alkaa etsimään.

Seinässä yksin kiinnioleminen oli Mistylle varmaan kaikista ikävin. Minähän en nähnyt, mitä Misty teki, mutta kommenttien ja videon jälkeen näin, että Misty yritti ihan tosissaan päästä pois kun sitä kohti tultiin uhkaavasti, ja tuomari heitti kepin menemään jotain 3-4 metriä ennen Mistyä ja tuli sitten ystävällisesti kohti.

Laukaukset oli sitten viimenen ja siinä meinas uudestaan oma jännitys nousta. Misty ei mitenkään hirveästi reagoinut ensimmäiseen laukaukseen, katseli mua ja Tipen suuntaan, mutta ei mitenkään hermostuneelta vaikuttanut. Toisenkin laukauksen jälkeen taas vähän katseli mua ja muutenkin ympärille, ja kun tuomarit antoi merkin, että loppui niin Misty alotti taas hännänheilutukset kun kehuin sitä hirmusesti.

Tuomarien arviota odotellessa Misty vaikutti toki väsyneeltä ja vähän normaalia enemmän läähätteli, mutta mitään kiirettä ei ollut pois päästä, ja kun sopivasti vähän rapsutteli niin neiti alkoi selällään rellottelemaan. Tuomarit oli edelleen yhtä mukavia kun tulivat sitä arviota antamaan. Testin jälkeen Misty on saanut kaikessa rauhassa nukkua tässä kotosalla, ja sitä se on kyllä tehnyt. Oli kyllä todella mielenkiintonen kokemus ja onneksi uskaltauduin Mistyn viemään testiin.

Jos nyt vähän yrittäs noista Mistyn treenailuista muistaa kirjotella. Treenipäiväkirjaa oon yrittänyt nyt säännöllisesti pitää, mutta siellä on sen verran juttua ettei millään tänne kaikkea jaksa kirjottaa Talvella oltiin Mistyn kans tosiaan ALO-AVO-ryhmässä, ja varsinkin aluks tuntui, että ihan väärässä ryhmässä ollaan, mutta kun oman tason mukaan teki niin hyvinhän tuo talvi meni. Kouluttajatkin otti hyvin huomioon meidän tason, mutta ei kuitenkaan liian helpolla päästäneet. Kesäksi nyt päästiin kisoihin tähtäävien ryhmään, missä kyllä kans on hyvin eritasoisia koirakoita. Talven aikana saatiin tosi hyviä vinkkejä palkkauksen suhteen ja huomasi, että tosissaan alkaa etenemään pitkään vaivanneet liikkeet. Paikallaolokin on rauhottunut niin, että ns. kisapituisia paikallaoloja on pystynyt ottamaan ilman välipalkkauksia. Omat treenailut ollaan yritetty pitää lyhkäsinä, ja sitten ohjatuissa ollaan yritetty keskittyä niihin vähän ongelmakohtiin.

Treeni-into nousi kovasti kun melko yhtäkkiä keksin kesäkuussa, että jos sittenki menis Mistyn kanssa oman seuran epävirallisiin kokeilemaan mölliluokkaa. Jännityshän siitä iski ja hyvä, etten perunu koko hommaa, mutta luonto ei antanu periks Tokotuloksiin kirjasin tuloksen jo sillon joskus aiemmin, mutta tosiaan pisteitä saatiin 114,5/120 ja 1. sijoitus mölliluokassa. Misty toimi kuin unelma ja oli innoissaan niin, että ei kuitenkaan häseltämiseksi mennyt homma. Luoksepäästävyys 10, eli Misty malttoi mielensä ja hyvin pysyi takapuoli maassa. Paikallaolo oli 1min ja matka sai olla 2m->. Misty pysyi hyvin koko ajan, mutta päähän sillä toki pyöri, joten tuosta saatiin 9,5 pienestä levottomuudesta ja vähän hitaasta maahanmenosta. Seuraaminen hihnassa ja luoksetulo meni nappiin eli niistä 10. Liikkeestä maahanmenossa tapahtui ajatuskatkos Mistyllä niin siitä saatiin 8 varastamisen takia. Eli sen jälkeen kun olin sanonut "valmis" Misty pyörähti seisomaan mun eteen ja katso ihmeissään, että mitä nyt tapahtukaan. Liike otettiin alusta ja se meni nappiin. Kokonaisvaikutuksesta vielä tuli 10 ja tuomari sanoi, että tosi iloisen näköistä touhua ja huomaa, että koiraa tykkää yhdessä tekemisestä. Lisäs vielä siihen, että jos loputkin ALO:n liikkeet on yhtä hyvällä mallilla niin virallisiin vaan

Tuon jälkeen treeni-into vaan nousi ja tavoitteeksi laitettiin virallisiin meno tämän vuoden puolella kunhan paikallaoloa saa vielä varmemmaksi. Toinen seuracup (oman seuran epävirallinen koe) oli vielä suunnitelmissa, että siellä osallistuttaisiin ALO-luokkaan, mutta sitä pitää nyt katsoo, että onnistuuko, koska nyt on levossa oltava kun Misty vähän loukkasi etutassunsa. Parempi saada nyt tassu kuntoon, ja sitten katsoa suunnitelmia tarkemmin.

Nyt yritän taas aktivoutua tämän blogin päivityksessä vaikka kuin tuntuu, ettei ehtisi. Viime päivityksestä on niin hirveästi aikaa, että mitenkään ei voi muistaa kaikkea touhuttua. Mistyn kanssa ollaan jatkettu treenailuja, tokoa pääasiassa, ja Misty on karvaa kasvattanut. Nemo on kasvanut edellisestä kirjotuksesta jo ihan ns. miehen mittoihin, eli iso poika siitä on tullut. Nemokin on jatkanut treenailuja Tipen kanssa, ja hyvin lupaava tuo poitsu kyllä on. Keskenään hölmöläiset kisuavat ja touhuavat, mutta nyt kesähelteillä huomaa kyllä, että ei niin paljo jaksa riehua. Pitkään aikaan ei ole tullut ollenkaan edes mietittyä koirien keskinäisiä välejä, mistä voi varmaan päätellä, että tasaista eloa on. Nemo kun on tosissaan alkanu huomaamaan tyttöjen hajut niin Mistyäkin haistelee hyvin innossaan eikä Misty siitä jaksa turista niinkun yleensä uroksille turisee. Misty on kyllä tasoittunut selvästi steriloinnin jälkeen. Onhan sillä toki edelleen ne muutamat möröt (ukkonen, kova sade minkä yhdistää vissiin tuohon ukkoseen, ilotulitteet), mutta muuten ei enää turhia hötkyile.

Muutamia koiranhoitokeikkoja ollaan tehty koko porukalla. Viime talvena käytiin yksi yö hoitamassa mun veljen ja avovaimonsa valkkari-Tyyneä, ja koirat tuli oikein hyvin toimeen keskenään. Nyt toukokuussa oltiin sitten viikko hoitamassa Tyyneä, ja koko viikko meni kaikin puolin oikein mukavasti. Koirat saivat päivittäin juosta pihalla rallia sen mitä kuumuudelta jaksoivat ja uskalsi niiden antaa juosta. Sisällä ollessa kaikki ottivat omat paikkansa ja ottivat rennosti, ja yötkin nukuttiin koko porukka samassa tilassa oikein hyvin. Onneksi Tyyne ehti tehdä juoksun hyvissä ajoin ennen tuota niin ei ollut Nemollekaan ihan hirvee koettelemus. Mun vanhempien beagle-Risse oli tässä kesän alussa yhden viikonlopun hoidossa meillä, mutta Rissen kanssa koirat on ollut niin paljon, että siinä suhteessa ei ollut epäilystäkään, että ongelmia tulisi. Risse vaan meinas olla vähän mökötyslinjalla kun ei saanut sänkyyn tulla nukkumaan..

Treenihommista ja muista erikoisemmista kirjottelen ihan omien otsikoitten alle niin saa vähän paremmin jäsenneltyä asiat. Alla vielä kuva toukokuun hoitokeikalta koko laumasta.

Tokoa ollaan jatkettu kesän ajan niin, että periaatteessa viikossa on ollut kahdet treenit. OKK:lla ollaan jatkettu ryhmässä treenaamista ja sitten ollaan oltu itsekseen ohjautuvasti treenaamassa ns. bouvier-porukalla. OKK:n ryhmä eteni niin, että jokaisella kerralla otettiin yhteisesti paikallaolot ja luoksepäästävyydet, ja sitten jokaisella oli omat liikkeet, joita halusi käydä läpi kouluttajan kanssa. Mistyn kanssa paikallaolo on mennyt ehkä aavistuksen eteenpäin, mutta se on vielä kaukana siitä, että koepituuteen päästäis. Luoksepäästävyyden kanssa myös saa tehdä työtä, koska jos Misty on vähänkään levottomalla tuulella niin sehän on menossa moikkaamaan kaikkia. Kesällä tehtiin muutamissa treeneissä häiriöpaikallaoloa niin, että koirien väleihin heiteltiin leluja ja koirien edestä teki kouluttajan koira luoksetuloa ja leikki. Mistyn kanssa en ottanut näissä mitään riskiä vaan pysyin ihan Mistyn edessä ja palkkasin tiheästi. Päähän sillä pyöri joka puolelle, mutta ei kuitenkaan noussut maasta.

Muuten on taas varsinkin nyt loppukesästä tullut uusi into tuohon treenaamiseen kun on alkanut edistystä taas tapahtua. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen on alkaneet toimia alustan avulla ja nyt sitten olen pikku hiljaa alkanut siirtymään molemmissa Mistyn edestä sivulle. Näitten liikkeitten kanssa olen tehnyt nyt niin, että jokusen viikon keskittynyt toiseen ja sitten vaihtanut toiseen ihan vaan siks, että ei mene sitten arpomiseksi. Seuraamisen käännöksiä ollaan kans yritetty aktiivisesti treenata, ja pikku hiljaa Mistyltäki on löytyny se takapää Paikallaan käännöksissä Misty jo hienosti heittää takapäätä, mutta seuraamisen yhteydessä ei vielä ihan niin hyvin toimi. Kesällä ilmeni seuraamisessa ihmeellistä seilaamista eli Misty pidemmässä seuraamisessa ns. suoristi itsensä vähäks aikaa ja sitten taas siirty seuraamaan ns. oikein. Toisen kouluttajan (Ellin) kanssa sitä pähkäiltiin ja loppujen lopuks Elli tuli siihen päätelmään, että Mistyllä ois mahd. joku jumi selässä, koska Misty kuitenki itse korjas sen asennon ja palkkauksen tai muun suhteen Elli ei löytänyt korjattavaa. Jonkun aikaa sitten yritin välttää seuraamista ja hieroskelin Mistyä, että sais selkä vetreytyä. Nyt sitten seuraaminen on taas palannut silleen hyvälle mallille eli tuota takapään seilaamista ei juurikaan ole Loppusyksystä meillä oli treenejä vetämässä meidän talvikauden toinen kouluttaja (Susa), ja kun Mistyn kanssa tuota seuraamista näytettiin niin kuulemma näyttää tosi hyvältä kontaktin ja paikan suhteen. Luoksetulossa ollaan pidetty taukoa eli ollaan vahvistettu sitä paikallaan istumista ja varsinkin sitä, että Misty kans jää istumaan heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien. Luoksetulossa kun ei muuta ongelmaa ainakaan tällä hetkellä ole ja kun sitä loppuasentoa voin vahvistaa ihan lyhyellä matkallakin, niin siks ollaan keskitytty paikalla istumiseen. On myös sen agin kannalta hyvä tuota vahvistaa..

Maanantaisin tuolla Linnanmaalla pidetyissä bouvier-tokoiluissa ollaan sitten itsekseen pyritty vahvistamaan näitä liikkeitä ja varsinki noihin liikkeestä-liikkeisiin oon yrittänyt saada sitä tarkkuutta ja säpäkkyyttä eli, että Misty kans tekee sen liikkeen heti käskyn jälkeen. Siellä ollaan tehty myös paljon luoksepäästävyyksiä ja paikallaoloa oon Mistyn kans tehnyt ainakin jokusen kerran joka viikko. Kontakiharjotuksia ollaan myös tehty porukalla, ja varsinkin viime aikoina siihen on tullut Mistylle lisää haastetta kun mukaan on tullu Mistyn hyvä kaveri Bisse-dalmis. Hyvää häiriötreeniä kun siellä on joku sellanen koira, jonka kanssa Misty on tottunu touhuamaan pennusta asti

Talvikauden osalta suunnitelmat on nyt sellaset, että OKK:lla jatketaan tokoiluja ALO-AVO-ryhmässä (epäilen kovasti, että meidät on väärään ryhmään laitettu...) ja varmaankin jatketaan Linnanmaalla tokoiluja toistaseks. Pitää sitten kylmien ilmojen tullessa katsoo, että pystyykkö siellä tokoileen.

Nyt on mennyt taas aikaa niin paljon edellisistä kirjotuksista, että ihan turha yrittää muistaa kaikkee mitä tässä välillä on tehty. Pitää tehdä vaan sellanen yleiskatsaus Eli kesäksi päästiin Mistyn kanssa OKK:n mölliryhmään viimein ja vihdoin. Treenejä meillä oli melkeinpä koko kesän lukuunottamatta muutamia satunnaisia kertoja, jotka jäi välistä kouluttajan kisaviikonloppujen vuoksi. Kouluttaja oli kyllä oikein mukava ja ymmärsi hyvin myös tuommosta astetta vilkkaampaa otusta. Tosi hyviä neuvoja saatiin läpi kesän ja viimeisissä kesäkauden treeneissä saatiin palautetta, että hyvin on eteenpäin menty ja potentiaalia on kunhan ohjaaja muistaa ohjata oikealla tavalla

Treeneissä tehtiin suunnilleen joka toinen kerta muutaman esteen ohjauskuvioita ja joka toinen kerta useemman esteen rataa, jossa sitten piti soveltaa noita ohjauksia. Kontaktiesteitä otettiin joko itsekseen tai kouluttajan avustamana sopivissa väleissä. Mistyn kanssa kaikki kontaktit otetaan vielä toistaiseksi hihnassa, koska vauhtia on vaikka muille jakaa, joten hihnalla vahvistetaan kontaktille pysähtymistä. Yksin kun oon noita kontakteja ottanut, niin heti huomaa, että Mistyllä meinaa peppu "tipahtaa" siitä kontaktilta eli pitää yrittää saada joku toinen aina sinne hihnan päähän. Kouluttaja-Katilta saatiin palautetta, että selvästi Misty alkaa himmaileen vauhtia ennen kontaktia, mutta varman päälle otetaan varmaan vielä pitkän aikaa hihnassa nuo. Keinun kanssa Mistyllä vaihtelee tuo meneminen. Toisena päivänä sillä ei ollut mitään vaikutusta, että keinu laski melkein kokonaan ilman hiljentämistä, ja sitten taas toisena päivänä meni herne nenään kun keinu laski...

Kepit alkaa olemaan yksittäisenä esteenä melko mukavalla mallilla. Ns. vaikeammalta puolelta vielä vaatii vähän enemmän avustusta, mutta helpommalta puolelta (Misty mun vasemmalla puolella) Misty pujottelee kepit ilman käsiapuja. Välillä vaan jos intoa on liikaa, niin se eka väli ei oikein meinaa löytyä... Itsekseen kävin viime viikolla treenamassa, ja kokeilin ensimmäisen kerran hypyn kautta keppejä (helpommalta puolelta pelkästään), ja jos olin hyvin ohjaamassa keppien alun niin Misty tuli hienosti tuon Hihnan kanssa en ole keppejä oikein enää ottanut vaikeemmalta puoleltakaan, koska jos se hihna jarraa johonkin niin neitihän vetäsee herneen nenään

Suuren suuri ongelma tässä agissa on tällä hetkellä paikallaolo eli odottaminen siellä esteen takana. Kesän ajan on menty niin, että Kati on lähdössä pitänyt Mistyn hihnasta, ja itsekseen ihan yksittäisellä esteellä ollaan sitä paikallaoloa treenattu. Vielä ollaan hyvin kaukana siitä, että Misty siellä pysyis, mutta ehkä aavistus on menty eteenpäin. Niinkun esim. tuon keppitreenin yhteydessä Misty pysyi oottamassa hypyn takana kun itse menin ottaan vastaan keppien alun kohdille. Misty tosiaan kiihtyy jo siitä kentälle pääsystä niin älyttömästi, että sillä menee ihan häseltämiseksi varsinkin alku. Alkukesästä Misty napsi melko paljon käsiä, mutta vesipullon kanssa sitä on saatu vähemmäksi. Edelleen Misty komentaa haukkumalla ihan hirveesti jos ei tehdä mitään... Alkukesästä Misty ei myöskään juuri irronnut esteille vaan jokaisen esteen jälkeen tuli käsiin napsimaan, että mitä sitten, mutta nyt loppukesästä alkoi näkyä parannusta tuohon ja viimeisimmissä treeneissä Misty oikein yllätti sillä, että ei tullut käsille ja hakeutui paremmin esteille. Toki varmasti vaikuttaa myös se, että itse sai myös tuota käskyttämiskoulutusta kesällä eli että ne käskyt tulis tarpeeks ajoissa niin koira tietäis paremmin mitä seuraavaksi pitää tehdä. Itsehän sitä ei sillä tavalla huomannut, mutta Kati sanoi, että selvästi Mistyllä väheni just se käsissä napsiminen kun käskyt tuli ajoissa.

Talveksi päästiin myös jatkamaan OKK:lle mölliryhmään, ja innolla jo odotellaan treenien alkua. Kun vaan sais sitä paikallaoloa varmemmaksi niin helpottas ees yks osa