Eli jos nyt ensin aloittais siitä kuka Misty on. Misty on nyt noin 8,5kk vanha partacollie-tytsy, joka muutti tänne pohjoiseen (=Ouluun:D) 7 viikon ikäisenä kasvattajan luota. Olihan se pikkukoiralle kova paikka kun oudot ihmiset tuli hakemaan ja vielä vievät pelottavaan ja isoääniseen junaan. Onneksi tuo tyttö ei ole ihan arimmasta päästä niin pystyi sitten omassa makuuhytissä jo vähän tutustumaan paikkaan ja sittenhän se vasta ilo irtosi kun sai ruokaa.:) Hyvä kun oli niin perso ruoalle vielä silloin. Jännitys laukesi kunnolla vasta kun päästiin kotiin eli päästiin heti pikkukoiran jätöksien siivoamiseen käsiksi.

Misty kotiutui äkkiä kun pääsi tutustumaan paikkoihin ja oli leluja ja luita, joihin purkaa intoaan. Ulkona käytiin hyvin ahkerasti aina joka välissä eikä niitä vahinkoja sitten sisälle niin paljoa syntynyt. Vähitellen ainoat vahingot sitten löytyikin aina papereilta. Mistyn ollessa 4kk päätettiin ottaa paperit pois kokonaan, koska harvoin enää sisälle mitään tuli ja kun Misty oli ottanut tavaksi aina silloin tällöin yksin ollessa harrastaa askartelua papereilla... Vähän aluksi mietitytti, että mitähän se sitten askartelee ku ainoa tihutyön kohde otettiin pois, mutta onneksi neitokainen ei siirtänyt sitä intoa mihinkään muuhun. Ainoat tuhot ainakin tähän mennessä ovat olleet tosiaan papereitten repimiset ja yhden kerran oli neiti repinyt sohvan alta täytteitä silloin kun vielä mahtui sinne alle.

Yksinoloa meillä alettiin harjoittelemaan melkein heti kun Misty oli kunnolla kotiutunut. Kyllähän sitä tietenki alussa kuului itkua jonkun aikaa, mutta pikku hiljaa se väheni. Vielä nykyäänki aina silloin tällöin pitää vähän itkeä jos jätetään yksin kotiin, mutta sitä ei kestä kuin muutama pikku vinkaus. Yksin ollessaan Misty ei myöskään tietääksemme hauku, mutta toisaalta se ei muutenkaan pahemmin hauku niin emme usko, että se täällä yksinäänkään sitä tekisi.

Perustottelevaisuuksia ollaan ihan kotioloissa harjoiteltu ja kyllähän Misty hyvin oppii jos vaan on motivaatiota(=nakkia:)) ja jaksaa keskittyä. Partismaisesti välillä sitä touhotusta riittää enemmän ku laki sallii niin keskittymiseen ja kontaktin saantiin täytyy tosissaan panostaa. Ikävä kyllä ei ainakaan vielä olla päästy mihinkään ohjattuun toko-ryhmään, mutta toiveissa olisi päästä. Vielä on onneksi muutama vaihtoehto mihin kokeilla.:) Katseella luvan pyytäminen ollaan saatu opetettua hyvin eli ruoka, irti pääsy, autosta pois tulo jne ei onnistu ennen kuin lupa pyydetään. Toivottavasti nyt vaan päästäisiin johonkin alkeisryhmään niin saisi hyviä neuvoja tottelevaisuuden opetteluun.