Joo nyt ei taas tiedä itkeäkö vai nauraa tuon koiran kans. Mistyllä kun on ollut tuota äänimörköilyä koko ajan silleen vaihtelevasti. Nyt se on jo useamman päivän ollut taas ihan mahdotonta. Täällä kun on ollut oikein mukavan syksyinen ilma eli vettä sataa ja tuulee melkein koko ajan, niin Misty on keksinyt alkaa höpöttämään noita sateesta ja tuulesta johtuvia ääniä. Pieni sade nyt ei tietenkään paljoo hetkauta, mutta jos sataa niin, että ropina kuuluu niin samantien sitten alkaa höpötys. Sama homma tuulen vinkumisen kanssa. Mulla meinaa loppua jo huumorintaju ihan kokonaan kun tosiaan tätä on nyt kestäny useampi päivä putkeen... Sitten jos ei mitään kuulu niin tuntuu, että Misty oikein kuuntelemalla kuuntelee, että jos nyt joku sellanen ääni edes kuuluisi. Sitten kun itse pitää olla niinkuin ei huomaiskaan koko hommaa.. Mikään telkkarin tai radion päällä pitäminen ei auta asiaa vaan Misty silti löytää nuo äänet.

Leikkiessä Misty ei huomaa noita perusääniä vaan pitää olla joku tosi iso ääni, että lopettaa leikkimisen. Mutta ei sekään nyt ole mikään ratkaisu, että meistä jompi kumpi leikkii koko hereilläoloajan Mistyn kanssa. Varsinkin kun se ei näytä vaikuttavan yhtään tuohon höpötyksen määrään vaikka olis tehty pitkä lenkki ja Misty olis juossut irti itsensä ihan väsyksiin..

Tietenkin se voi olla, että tuo on jotain juoksuja ennakoivaa käytöstä. Melkein toivoo, että niin olisi, koska sitten se olisi ohimenevää.. Tai sitten Misty reagoi aivan käsittämättömän paljon mun stressitilaan kun on tosiaan opiskelujuttujen takia taas melkonen stressi.. Oli miten oli, toivottavasti ne juoksut ei nyt kuitenkaan ihan vielä alkaisi, että ehditään käymään vielä treeneissä:)