Olihan se hyvä yritys aloittaa kirjottelemaan Mistyn blogia, mutta kummasti unohtui... Josko sais itseään nyt niskasta kiinni ja olisi ahkerampi näiden kirjoittamisten kanssa. Niin se aika kuluu ja nyt tuo neitokainen on jo 1v4kk. Misty töhöttää edelleen entiseen malliin eikä aikuismaisesta rauhoittumisesta ole vielä tietoa. Mutta toisaalta, miksi pitäisi kun toisella on niin hauskaa.:D

Harrastuspuolella ollaan muutamissa virallisissa näyttelyissä käyty EH-linjalla. Syksyllä oltiin aloittelemassa tottista palveluskoirayhdistyksen puitteissa, mutta jostakin ilmestyi täi-pirulaisia niin jäi sitten se kurssi väliin ensimmäistä kertaa lukuunottamatta. Nyt sitten onni potkaisi ja saatiin tokon alkeisryhmään paikka, mutta neiti päätti aloittaa juoksun just sopivasti, niin täytyy nyt sitten kuunteluoppilaana ensimmäiset kerrat käydä. Kotioloissa ollaan noita perusjuttuja treenattu ja kyllähän Misty innoissaan tekee, mutta siinä vaiheessa kun on kavereita maisemissa niin kiinnostus emännän kans treenamiseen häviää kuin tuhka tuuleen. Sen kanssa saadaan varmasti tehdä töitä, että Misty oppii keskittymään treenaamiseen myös silloin kun siinä on muitakin...

Mörköikä Mistyllä on edelleen päällä eli esimerkiksi roska-autot on jotain aivan hirveetä. Muutenkin isommat koneiden äänet on Mistystä pelottavia, mutta viime aikoina on tullut huomattua, että se riippuu ihan päivästä kuinka voimakkaasti noihin ääniin reagoidaan. Eli toiveissa on, että tuo häviää kun ikää tulee lisää.:) Ensimmäinen uusi vuosikin meni Mistyn osalta paukkuja pelätessä. Myös Kärppä-juhlissa ammutut raketit kuuluivat hyvin, ja silloin taas Mistyn piti mennä rohkaisua hakemaan sängyn alta, mutta noista paukuista Misty kuitenkin onneksi suht nopeesti palautui.

Tämmöistä nyt ensi alkuun tuli mieleen, ja jos tässä nyt tosiaan olisi ahkeramopi kirjoittelemaan.:)